Tarinoita blackjack -huijauksista ja korttien laskemisesta
Tämän tekstin tarkoituksena ei ole missään nimessä kannustaa ketään huijaamaan peleissä millään tavalla tai edes antamaan vinkkejä vilpilliseen pelaamiseen. Tekstissä kerrotaan lähinnä viihdyttävistä tarinoista, joissa ihmiset ovat pyrkineet päihittämään kasinoita mitä merkillisimmillä tavoilla. Osa ”huijareista” on käyttänyt ainoastaan laillisia keinoja kuten laskemista, mutta osa on syyllistynyt selvästi vilpilliseen toimintaan muun muassa erilaisin apulaittein.
Blackjack tietokone piilotettu kenkä
Vaikka blackjackissa korttien laskemista pelitaktiikkana ei voida pitää millään tavalla laittomana, voivat kasinot antaa porttikiellon pelaajalle, jonka epäilevät tai tietävät laskevan kortteja. Korttien laskemista käyttävän pelaajan tunnistaa melko helposti muun muassa siitä, että tällaisen pelaajan panokset vaihtelevat suuresti aivan minimipanoksista hurjan suuriin panoksiin (riippuen siitä, millaisia kortteja hän laskee pakassa olevan vielä jäljellä). Koska kasinoilla on nykyään taito tunnistaa kortinlaskijoita, ovat kortteja laskevat pelaajat siirtyneet pitkälti pelaamaan joukkueina, jolloin laskemista on vaikeampi huomata. Yleensä blackjack -joukkueeseen kuuluu laskijoita, kapteeni sekä high roller (tai useampi). Aluksi laskijat eli niin sanotut spottaajat pelaavat pöydässä pienin panoksin, ja vinkkaavat pöytiä huomaamattomasti kiertelevälle kapteenille, kun pakka vaikuttaa hyvältä/kuumalta, eli toisin sanoen siinä on jäljellä paljon kymppejä ja ässiä. Tällöin kapteeni puolestaan vinkkaa pöytään high rollerin, joka alkaa heti pelata maksimipanoksilla. Tässä vaiheessa laskijan tulisi melko pian poistua pöydästä ja ilmoittaa salakoodilla high rollerille pakan arvo. Mikäli high roller ei puolestaan ole hyvä laskemaan, voi laskija myös jäädä. High roller pelaa kovilla panoksilla, kunnes pakka jäähtyy. High rollerin suuret voitot kattavat laskijoiden tappiot, joten joukkue jää voitolle.
Blackjackissa on huijattu aikojen saatossa lukemattomia kertoja myös hankkiutumalla töihin kasinolle ja pelaamalla sopupeliä tavalliseksi pelaajaksi esittäytyvän ystävän kanssa. Myös Suomessa paljastui vastaavanlainen blackjack -sopupelitapaus vuonna 2013, kun valvontakamerat tallensivat sopupelit. Epäilys heräsi, kun kyseisen pelinhoitajan tuotot olivat jatkuvasti pienempiä kuin hänen kollegoidensa. Yhdessä pelinhoitaja ja hänen ystävänsä kavalsivat peliyhteistyöllään yli 7000 euroa. Myöhemmin oikeudenkäynnissä heidät määrättiin maksamaan koko summa RAY:lle, oikeudenkäyntikulut, sakkoja sekä pelinhoitajan työnantajalle aiheutuneet tappiot.
Blackjack ja siinä ”huijaaminen” sekä korttien laskeminen on inspiroinut myös muun muassa monia elokuvantekijöitä. Esimerkiksi 90 -luvun puolivälissä onnistuneesti kasinoita tyhjentäneestä MIT:n teknisen yliopiston matemaatikoista koostuneesta blackjack -joukkueesta on kirjoitettu kirja (Ben Mezrich: Bringing Down the House) ja tehty myöhemmin tositapahtumiin perustuva elokuva ”21”. MIT:n joukkue ehti voittaa kortteja laskemalla miljoonia euroja, ennen kuin saivat kasinoille porttikiellon. Elokuva on hyvin menestynyt, vaikka onkin saanut kritiikkiä etenkin blackjack -pelaajien keskuudessa. Elokuvaa on syytetty muun muassa liiallisesta romantisoinnista ja tosiasioiden vääristelystä. Esimerkiksi elokuvassa laskija tai spottaaja jää pääsääntöisesti pöytään pelaamaan high rollerin saavuttua, jolloin hän kuluttaa tärkeitä kortteja. Spottaaja ei myöskään anna tämän jälkeen high rollerille vinkkejä pakan arvosta, mikä voisi olla syy yhdessä pelaamiseen (eli high roller ei laskisi kortteja itse). Samat henkilöt myös pelaavat jatkuvasti yhdessä, jolloin kiinnijäämisen riski kasvaa.
Yksi MIT:n blackjack -joukkueen jäsenistä, nykyään taitavana pokerinpelaajana tunnettu Andy Bloch, on julkaissut korttien laskentaa käsittelevän DVD:n ”Beating Blackjack”. Korttien laskemisesta on kirjoitettu myös useampia kirjoja, joista ensimmäinen, tohtori Edward O. Thorpen Beat the Dealer, julkaistiin jo 60 -luvulla.
Toinen kuuluisa blackjack -huijaus tapahtui jo 70 -luvulla, jolloin korttien laskeminen itsessäänkin oli melko uusi juttu. Tuolloin blackjack -pöytiä putsasi perheenisä Keith Taft, joskaan ei ihan tavallisesti kortteja mieleensä painamalla. Taft nimittäin rakensi itselleen päälle puettavan korttienlaskentatietokoneen. Kenkiinsä hän rakensi erilliset kytkimet, joiden kautta hän syötti varpaillaan koneeseen diilerin jakamat kortit. Keskivartalon ympärille piilotettu tietokoneen keskusyksikkö laski tietojen avulla seuraavien korttien todennäköisyydet ja syötti tiedot Taftin silmälasien kehyksiin upotetuille pienikokoisille led- valoille. Taft kehitti poikansa kanssa koko ajan pienempiä ja edistyksellisempiä laitteita, ja lopulta hän pelasi joukkueena niin, että kahden pelaajan yllä olevat tietokoneet kytkettiin huomaamattomasti toisiinsa. Keith Taft putsasi menestyksekkäästi blackjack- pöytiä eri kasinoilla vuosien ajan ansaiten melkoisen omaisuuden. Hän jäi myöhemmin kiinni tietokoneen käytöstä, mutta koska laite oli niin edistyksellinen, edes FBI:lla ei ollut aavistustakaan kuinka se toimii. Näin ollen Taft jouduttiin päästämään vapaaksi ilman minkäänlaisia seuraamuksia.
Korttien laskeminen ei ole kuitenkaan ollenkaan niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa, ja vielä vaikeampaa on sen toteuttaminen kasinoilla huomaamattomasti. Korttien laskeminen vaatii parikseen aina taitavan pelistrategian, eikä laskemista suositella etenkään aloittelijoille ollenkaan. Monet kuuluisimmista huijauksista ovatkin toteutuneet aikana, jolloin kasinoilla ei ollut vielä tehokkaita valvontajärjestelmiä. Nykyään pelaajia tarkkaillaan lukuisin eri keinoin, ja poistetaan kasinolta heti jos syntyy epäily korttien laskemisesta tai jonkinlaisesta huijauksesta.